Perintö kuuluu perheelle, eikä valtiolle
Perintö kuuluu perheelle, eikä valtiolle
Normaalisti puolisot omistavat asuntonsa puoliksi ja toisen kuollessa eloonjäänyt perii kuolleen omistamasta asunnon puolikkaasta puolet, eli ¼ pesän kokonaisarvosta ja rintaperilliset perivät toisen puolikkaan, eli ¼ kokonaisarvosta. Leskelle jää asumis- ja hallintaoikeus yhteiseen kotiin ja sen irtaimistoon. Olisi kohtuullista, että tämä ¼ perintö olisi verovapaata sekä leskelle, että rintaperillisille.
Eräs kiinnostava piirre on siinä, mikä lasketaan asunnon, eli yhteisen kodin arvoksi, jos se sijaitsee suurella arvokkaalla tontilla tai on osa maatilaa ja siinä olevaa elinkeinotoimintaa, joka myös jää perinnöksi. Oman asunnon myynnistä myyntivoitto on verovapaata, jos on asunut siinä omistusaikanaan kaksi vuotta. Pitäisikö siis esimerkiksi perintötilan siirto perillisille olla ankarammin verotettu kuin asunnon myyntivoitto? Jos samalla myy tontin, jolla talo on, niin myyntivoiton verovapaus ei koskekaan tontista muuta kuin sitä osaa, joka on pidettävä normaalina omakotitalon tonttina, esim. 1000 – 2000 m2. Kaupunkialueilla on nykyisin 400 – 500 m2 omakotitontteja. Sen isommalta osalta joutuu maksamaan myyntivoittoveron.
Tässä tullaan sitten kysymykseen, puolisoiden tai koko perheen elinkeinotoiminnassa olevan varallisuuden siirtymisestä toisen puolison kuoleman jälkeen. Onko merkitystä sillä, kumpi puolisoista on ollut päätoimijana ja johtavassa asemassa yritystoiminnassa ja muuttuuko sen arvo johtajan ja innovaattorin kuollessa? Onko merkitystä sillä, aikovatko perilliset jatkaa elinkeinotoimintaa. Jos jako tehdään ja perintöverot maksetaan, niin moni yritys- tai elinkeinotoiminta vaarantuu, kun varallisuutta siirretään pesästä pois. Yritystoiminnan kehittämiselle on ominaista pitkäjänteisyys ja mahdollisuus investoida kehittämiseen ilman velkaantumista.
Pitääkö siis pesä jättää jakamattomaksi ja siirtää perintöverojen maksua kunnes kumpikin puoliso ovat kuolleet? Kaikki kuolevat ja lesket eivät ole vanhuksia ja kaikki perilliset eivät ole täysivaltaisia omillaan toimeen tulevia aikuisia. On tapauksia, joissa nuoresta perheestä toinen vanhempi kuolee ja alaikäiset lapset ja eloonjäänyt leski perivät vainajan. Lapsilla tai nuorella leskellä ei tule vielä vuosikymmeniin olemaan sellaisia tuloja, joilla voisivat perintöverot maksaa. Pitääkö heidän siis myydä kotinsa trai ottaa velkaa saadakseen verot maksettua? Merkitystä on myös sillä, millaisena taloussuhdanteen aikana ja millaisessa sijainnissa koti on. Huonona aikana ja huonossa paikassa koti voi olla lähes arvoton ja sen hävittäminen johtaa perheen vaikeuksiin.
Niissä tapauksissa, joissa pesän osakkaina on alaikäisiä lapsia, he tarvitsevat ulkopuolisen edunvalvojan mm. veroilmoituksien täyttämiseen ja niiden verotusten seurantaan ja verojen maksuun. On myös ns. uusperheitä, joissa on kummankin vanhemman aiemmin saamia lapsia ja joista osa voi olla tässä uusperheessä tai toisissa uusperheissä ja jotkut voivat olla alaikäisiä ja jotkut täysi ikäisiä ja jotkut tulevat täysi-ikäisiksi perinnönjakoprosessin aikana, niin suuri osa varallisuudesta katoaa prosessien valvontakuluihin.
Lisäksi on sellaisia tapauksia, joissa jo täysi-ikäisetkin ovat edunvalvojan hoidossa. Kolme vuotta sitten oli tapaus, jossa oli vanha rouva kuollut ja leskimies myi perikunnan omakotitaloa ja arvokasta tonttia. Yksi perheen 4:stä aikuisesta perillisestä oli vajaavaltainen ja hänellä oli edunvalvoja. Kaikki asunnosta tehdyt tarjoukset jouduttiin aina käsittelemään edunvalvojan läsnä ollessa ja hyväksyminä. Myöhemmin kuoli leskimies ja perikuntaan jäi 3 täysivaltaista ja yksi vajaavaltainen. Tässä vaiheessa taas yksi täysivaltainen muuttui vajaavaltaiseksi sairauden vuoksi ja taas piti hommata toinen edunvalvoja. Tätä showta kesti kaksi vuotta. Sama toistui varmaan perintöverotuksen ja… monien selvittelyjen ja valitusten osalta. Talon alkuperäinen pyyntihinta oli 197 000 euroa ja lopullinen todellinen myyntihinta oli 125 000 euroa. – Mistä summasta olisi oikeudenmukainen perintövero? Sitä olisivat joutuneet maksamaan ensin leskimies puolisonsa jälkeen ja lapset äitinsä jälkeen. Lopuksi lapset isänsä jälkeen toiseen kertaan.
Perintöveroa kannattavat ne kateelliset, jotka eivät ole koskaan saaneet tai eivät ole saamassa tai jättämässä perintöä. He ovat yleensä myös tulonsiirtojen nettosaajia, eikä heillä ole osaamista, kykyjä tai tahtoa kartuttaa perheelleen varallisuutta. Suomi on pääomaköyhä maa, eikä se nouse kädestä suuhun elämällä.
”Perintö kuuluu perheelle, eikä valtiolle”
Sivistysvaltioissa asia on juuri noin. Esim. Virossa.
Suomi ei motivoi töihin menoa ja yrittämistä.
Ilmoita asiaton viesti
Suomalaisen mallin mukaan henkilö saa keräämäänsä varallisuuteen elinikäisen hallintaoikeuden, mutta sen varsinainen omistaja on valtio, joka voi sallia sen osittaisen siirtämisen muiden henkilöiden hallintaan.
Ilmoita asiaton viesti
Meinaatko Pekka Iiskonmäki että Suomessa ei olisi motivaatiota keplotella, varastaa, petkuttaa ja yrittää vaikka mitä? Onko Eesti tässä suhteessa paljonkin parempi?
Ilmoita asiaton viesti
#5
Viron kyky hoitaa talouttaan harmittaa suomalaisia.
Miksi ette ottaneet takaisin Karjalaa, kun sitä tarjottiin?
Itse äänestitte Koiviston vapisemaan pelosta.
Ilmoita asiaton viesti
Pahintahan oli se että ryhdyimme vastustamaan puna-armeijan hyökkäystä 1939. Eestiläiset olivat tässäkin asiassa viisaampia.
Ilmoita asiaton viesti
#7
Minä en silloin päättänyt Viron asioista. Onu Kostja on syyllinen siihen.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Konstantin_P%C3%A4ts
Lue Leo tämä:
http://www.mikkoniskasaari.fi/node/175
Ilmoita asiaton viesti
Olisitko Leo Mirala halunnut nauttia Stalinin ja hänen jenginsä toiminnasta seuraavat 50 vuotta? Ne, joilla siitä oli kokemuksia, liittyivät ensimmäisten joukossa EU:niin kun se tuli mahdolliseksi.
Ilmoita asiaton viesti
#12
Neuvostoliitossa jokainen ikäluokka aloitti alusta. Perintöjä ei ollut.
Monet pitävät sitä suurimpana syynä Neuvostoliiton hajoamiseen.
Ilmoita asiaton viesti
”Talon alkuperäinen pyyntihinta oli 197 000 euroa ja lopullinen todellinen myyntihinta oli 125 000 euroa. – Mistä summasta olisi oikeudenmukainen perintövero? Sitä olisivat joutuneet maksamaan ensin leskimies puolisonsa jälkeen ja lapset äitinsä jälkeen. Lopuksi lapset isänsä jälkeen toiseen kertaan.”
No hyvä, käytetään tuota sinun esimerkkiäsi, vaikka sitten tuon alkuperäisen pyyntihinnan mukaan. talon hinta 197 000 euroa, josta puolet oletettavasti leskimiehen omaisuutta. Perinnön arvoksi jää siis 98 500. Siitä leski saa tehdä puolisovähennyksen 90 000€, jonka jälkeen perintöveroa maksetaan yli menevästä (8500€) osasta. Alle 20 000 euron perinnöstä ei tarvitse maksaa veroa. Myöskään lasten ei tarvitse maksaa perintöveroa kahteen kertaan.
Sovitaanko että et auo päätäsi muiden osaamisesta ja kyvyistä niin kauan kuin et kykene ymmärtämään edes perintöverotuksen yksinkertaisimpia osia. Sukupolvenvaihdoksista ei varmaan kannata edes aloittaa.
Ilmoita asiaton viesti
Toimi Solakivi, tuossa on vain esimerkki, miten jonkun omaisuuden arvo saattaa muuttua 30 – 40 % arvioitua alhaisemmaksi. Kyse on siitä, minkä mukaan perintöverotuksessa arvo määritetään ja verot maksetaan. Kyseessähän voisi olla 10 kertaa suuremmatkin arvot.
Ongelmallisia ovat ne tapaukset, kuten tuossa esimerkissä, että vajaavaltaisille tarvitaan aina edunvalvojia ja toisaalta muut voivat tarvita juristeja. Kalliiksi tulee.
”Sovitaanko että et auo päätäsi” – suosittelen vähän sivistyneempää kielenkäyttöä.
Ilmoita asiaton viesti
Ks. perintö- ja lahjaverotuksen oikaisuvaatimus.
p.s. Henkilö, joka esittää spekulaatioita keskustelukumppaneidensa tulotasosta, osaamisesta ja kyvyistä, on melko lailla jäävi suosittelemaan muille sivistyneempää kielenkäyttöä.
Ilmoita asiaton viesti
Suomelta puuttuu kyky hoitaa talouttaan ilman muiden maiden työpanosta.
Velka ja kasvaa ja kansa on verohelvetissä.
Ilmoita asiaton viesti
Palkka kuuluu työntekijälle, ei kunnalle/valtiolle.
Tuotteen/palvelun hinta kuuluu sen myyjälle ja tekijöille, ei valtiolle.
Silti maksamme valtavia ansiotulo- ja arvonlisäveroja.
Ilmoita asiaton viesti
Verojen määrä riippuu siitä, miten paljon julkiselta sektorilta vaaditaan tulonsiirtoja. Kuka ja mikä taho niitä vaatii aina lisää?
Ilmoita asiaton viesti
Rantala kirjoittelee mieluummin kuin asiaa.
Ilmoita asiaton viesti
Tänään on tilipäivä. Olen ns. keskituloinen. Kunta ja valtio ottivat tilistäni yli 1000 €. Ja tämä tapahtuu joka kuukausi.
Sitten kun ostan jotain sillä palkalla mitä jää, niin valtio ottaa siitä taas 20%. Joka kerta, paitsi elintarvikkeiden tms. kohdalla vähän vähemmän.
Ja joku/jotkut kitisee perintöverosta.
Ilmoita asiaton viesti
Jonne Näkki.
Verojen määrä riippuu siitä, miten paljon julkiselta sektorilta vaaditaan tulonsiirtoja. Kuka ja mikä taho niitä vaatii aina lisää? Maksajana ovat aina veronmaksajat. Nettosaajia on enemmän kuin nettomaksajia.
Ilmoita asiaton viesti
Suomea on mahdoton pitää pystyssä ilman tulonsiirtoja. Itse vihaan veroja ja järjetöntä verokiilaamme. Olen pääosan elämästäni maksanut veroa vähintään 45%. Mutta rahat otetaan mistä ne saadaan. Tyhjätaskuilta ei mitään saa, mutta kaikki tarvitsevat ruokaa ja asunnon.
Suomen ongelma on heikko tuottavuus. Siksi palkat ja verotuotot ovat alhaiset enemmistön osalta. Työt eivät jakaannu hyvin, rahat kylläkin.
Ilmoita asiaton viesti
Jos tulonsiirtojen nettosaajia on 2/3 ja nettomaksajia 1/3 väestöstä, niin se ei motivoi maksajiksi, vaan saajiksi.
Nyt valitetaan aktiivimallia. 1960-luvulla malli oli sellainen, että työvoimatoimisto lähetti työttömiksi ilmoittautuneille kotiin postikortin, jossa oli mainittu ko. henkilölle sopiva avoin työpaikka, johon kehotettiin menemään neuvottelemaan. Jos ei mennyt, niin joutui karenssiin. Yksinkertaista ja tehokasta aktivointia ja se katsottiin oikeudenmukaiseksi.
Nyt, kun kansa on sivistyneempää ja kyvykkäämpää; kansakoulun sijaan ovat suorittaneet vähintään keskikoulutasoisen peruskoulun, pitäisi osata itse etsiä se osoite, johon kysyy töihin. Tätä omaa aktiivisuutta vastaan kapinoidaan. Halutaan säilyttää asemansa tulonsiirtojen saajana.
Ilmoita asiaton viesti
Niinpä rahat otetaan sieltä mistä se helpoiten saadaan. Kuka viitsisi enää mitään säästää, jos ne menisivät kaikki valtiolle?
Monet elävät jo nyt niin, että tuli rahaa vähän tai paljon, niin kaikki pannaan surutta menemään. ”Kyllä valtio meistä huolen pitää” asenteella.
Toiset taas säästävät huonojen päivien varalle ja sekin taitaisi jäädä kokonaan sivuun, jos valtio olisi ainoa perijä? Lapsillehan sitä pesämunaa haluaa jättää, joilla muutenkin tulee olemaan vaikeampaa tulevaisuuden Suomessa.
Ilmoita asiaton viesti
Piti vielä lisätä, että meidän perhe muuttaisi ainakin kipinä kapin suoraan Viroon:)
Ilmoita asiaton viesti