Asko Rantala Vain rehellinen yhteistyö hyödyttää kaikkia osapuolia

Oppimisvelvollisuus ja opettamisvelvollisuus

Pitäisikö oppivelvollisuus muuttaa oppimisvelvollisuudeksi ja opettajille määrätä opettamisvelvollisuus?

Sain kutsun ammattikoulun opettajaksi syksyllä 1995, kun vakinainen opettaja oli saanut edellisenä yönä sydäninfarktin. Kutsu tuohon tehtävään tuli varmaankin sen vuoksi, että oli vetänyt erilaisia ammattikursseja ja myös puualan yrittäjäkursseja aikuiskoulutuskeskuksissa. Työn alkamisesta sovin koulun johdon kanssa perjantaina ja seuraavana maanantaina otin uudet oppilaat vastaan. Viikonvaihteessa olin laatinut suunnitelman mitä opetan ja millä tavalla.

Pian huomasin, että 15:sta oppilaasta vain 2 osasi laskea jakolaskuja. Tein heti selväksi oppilaille, että seuraavana päivänä ei sitten kannata tulla koululle, jos ette ole laskenut kotitehtäviänne ja jos ette osaa niitä laskea.

Kysyin oppilailta, kuka oli ollut heidän matematiikan opettajansa 3., 4. ja 5. luokalla peruskoulussa.

Kehotin soittamaan sille opettajalle ja vaatimaan, että ne laskut pitäisi hänen opettaa, koska hän on saanut niistä palkan. No, joka tapauksessa ilmoitin pojille, että minä opetan ne teille, mutta se työ teidän on pakko tehdä itse. Jos ette tee, niin kouluun ei kannata tulla. Tämä ei ole lasten leikkikoulu. Tämä on ammattikoulu, jossa opetan teille ammatin ja kaikki siinä vaadittavat taidot.

Opetin, että kokeissa pitää osata kerto-, jako- ja prosenttilaskut

Mies aloittaa tupakoinnin 15-vuotiaana ja polttaa yhden askin päivässä, kunnes kuolee keuhkosyöpään 65-vuotiaana. Paljonko häneltä menee rahaa tupakkaan elinaikanaan. Hänen keuhkojensa tilavuus on 1,0 litraa, niin montako kuutiometriä hän vetää savua keuhkoihinsa elinaikanaan. Montako kuutiometriä hän tuottaa tupakan tumppeja elinaikanaan. Tuon laskemisen jälkeen kolme poikaa ilmoitti lopettavansa tupakoinnin.

Olin puutekniikan lehtori ja opetin pojille miten nykyaikainen puuteollisuusyritys toimii

Puutavaran kuivauksesta opetin seuraavan laskun. Puutavarakuivaamon mitat ovat 3,0 metriä * 2,5 m * 6,5 m ja se täytetään 25 % täyttöasteeseen puutavaralla, jonka kosteus on 40 %. Tavara kuivataan kosteuteen 7 %, niin pitää laskea montako litraa vettä sieltä poistuu. Jos ette tätä osaa, niin jäätte luokallenne, tai ei kannata enää tulla koululle.

Työturvallisuudesta opetin sirkkelin terän pyörimisnopeuden laskemisen. Kun sähkömoottorin kierrosluku on 1480 rpm ja sen akselin päässä olevan hihnapyörän halkaisija on 60 mm ja teräakselin hihnapyörän halkaisija on 70 mm ja terän halkaisija on 250 mm, niin mikä on terän kehänopeus koneen käydessä.

Useimmat oppilaat osasivat nämä laskea, vaikka kouluun tullessaan muutama kuukausi aiemmin he eivät osanneet laskea mitään. Kun toisen luokan oppilaat kuulivat, mitä olin opettanut ensimmäisen luokan oppilaille puolen vuoden aikana, niin he tulivat minulta pyytämään, että opettaisin ne asiat heillekin, kun ”heille ie ole tähän mennessä opetettu mitään, eikä missään koulussa”.

Opetin myös konehuoltoa  

Viikoittain oli poikien puhdistettava koneet ja tarkastettava niiden kunto ja työturvallisuus ja raportoitava siitä. Kevätlukukaudella sitten saimme tiedon, että koulumme puutyötiloissa on havaittu hometta ja joudumme muuttamaan vuokratiloihin kaupungin toiselle puolelle. Kerroin oppilaille, että ”nyt meidän tehtaamme muuttaa toiseen rakennukseen ja meidän pitää nopeasti laatia suunnitelmat, miten me sen muuton teemme”.

Opetin pojat suunnittelemaan oman tehtaansa

Lainasin auto-osastolta pikkubussin ja kuskin ja osan pojista vein omalla autollani katsomaan uutta ”tehdastamme”. Mittasimme tilat ja piirsimme pohjapiirustuksen ja suunnittelimme, mihin mikäkin kone sijoitetaan. Perustimme muutamia 2 – 3 oppilaan työryhmiä ja jokainen ryhmä sai tehtäväkseen suunnitella jonkin koneen purkamisen, irrotuksen ja siirron ja uudelleen asennuksen. Kun sitten muuttamisen aika tuli, niin koulun johto ilmoitti, että he järjestävät se ja kysyi minulta mielipidettäni. Kerroin, että olemme sen poikien kanssa jo suunnitelleen ja kunhan saamme kuorma-auton ja trukin sekä niihin kuskin, niin hoidamme asian omin avuin.

Noista suorituksistaan useimmat pojat saivat kiitettävät arvosanat konehuollosta. Kaikki saivat vähintäänkin hyvät. Myös matematiikkaa tuli opittua puolessa vuodessa enemmän kuin peruskoulun 9 vuodessa.

Työnäytteeksi barokkilipasto

Pojat kyselivät, että millä saisivat oikein hyvät arvosanat todistukseensa myös puutöistä.

Vein kotoa pienen tammipuisen barokkilipaston näytteeksi ja sanoin, että joka tällaisen tekee, niin saa täyden kympin. Kaksi poikaa teki juuri sellaisen, mutta koivupuusta. Mitoitti, piirsi, suunnitteli työvaiheet ja valmisti. Kaikki tekivät jonkin hienon kalusteen kotiinsa. Työhön kuului aina myös tarvikkeiden laskenta ja kustannuslaskenta. Kokeneena palkitsemisjärjestelmien rakentajana päättelin, että opiskelijan palkka on hyvä arvosana ja kiitos.

Seuraavana vuonna minut pyydettiin taas koululle, mutta sijoitettiin erityisluokan opettajaksi. Se oli kiittämättömyyttä ja anarkiaa. Oppilaiden pääasiallinen tehtävä oli rikkoa koulun omaisuutta, piirrellä seiniin ja harrastaa muuta pahantekoa. Siitä luovuin puolessa vuodessa. Sain kutsun peruskouluun, jossa opetin matematiikkaa, fysiikkaa ja tietotekniikkaa. Vakinaiset matematiikan opettajat sanoivat, ”ei niille saa kotilaskuja antaa, kun niiden vanhemmatkaan eivät osaa niitä laskea”. Tätä asennetta en sietänyt vaan palasin yritystoiminnan piiriin.  

Oppimisvelvollisuus ja opettamisvelvollisuus

Jos oppivelvollisuutta nyt jatketaan peruskoulun päättymisen jälkeen se ei osu niiden lasten kohdalle ja juuri siihen kohtaan, jossa he ovat jääneet jälkeen ja syrjäytyneet jo ala-asteella. Lapset ovat hyvin erilaisia jo peruskoulua aloittaessaan. Erilaisuus huomataan hyvin varhain, mutta opetuksessa sitä ei huomioida. Ennen peruskoulujärjestelmää kansakoulusta eriytyi 4. luokalta osa oppilaista oppikouluun, joka oli suorempi tie ylempiin koulutuksiin.

Kansakouluissa vaadittiin tietyn tasoista oppimista erityisesti laskuopissa ja jos ei saavuttanut riittäviä taitoja, niin jätettiin luokalleen ja sai seuraavana lukuvuonna käydä samat asiat uudelleen. Monet koululaiset jäivät kansakoulun aikana kahdestikin luokalleen, joskus jopa kolmesti. Oppivelvollisuus päättyi tuolloin 16 vuoden ikään.

Kansakoulu- ja erillinen oppikoulujärjestelmä koettiin tasa-arvoa loukkaavaksi ja siirryttäessä peruskoulujärjestelmään 1970-luvun alussa oletettiin kai, että kaikki oppilaat muuttuvat siten saman tasoisiksi ja tasa-arvoisiksi.  Viime aikoina olen kuullut lukion suorittaneilta ja yliopistoissa opiskelleilta, että peruskoulussa ei enää jätetä luokalleen, eikä vaadita esimerkiksi matematiikan oppimista. Todistukseen kirjoitetaan numeroarvosanan kohdalle * -merkki ja näitä oppilaita nimitetään tähtioppilaiksi. Näin olen kuullut. Nämä *-oppilaat tuskailevat koulussa jo 3. luokalta alkaen huomatessaan, että ovat pudonneet kyydistä.

Ennen vanhaan kansakoulun 3. ja 4. luokalla opetettiin kerto- ja jakolaskut ja jos ei niitä oppinut, niin sai opetella samat asiat uudelleen käymällä luokan uudelleen. 5. luokalla opetettiin sitten kerto- ja jakolaskuihin perustuva prosenttilasku ja sekin oli opittava. Samoin murtolukulaskut.

Nykyisin pääsee 9-vuotisen peruskoulun läpi, vaikka nuo 3., 4. ja 5. luokan laskut olisivat oppimatta.

Samoin monilta, etenkin pojilta on jäänyt oppimatta kirjoitustaito, eikä lukutaitokaan ole kovin hyvä.  Monet vanhat, kokeneet kansakoulun ja oppikoulun opettajat lopettivat opetustyönsä ja jäivät eläkkeelle tai siirtyivät muihin töihin, kun kansakoulu vaihtui peruskouluksi. Monia laskuopin kirjoja kirjoittanut opettaja kertoi minulle näin 1980-luvulla. Hän alkoi antaa yksityisopetusta kotonaan. Myös teknillisen koulun opettajat sanoivat, että kansakoulu- ammattikoululinjalta tuli oppineempia ja oppimishaluisempia oppilaita kuin peruskoulusta.

Nykyaikainen ylivelkaantuminen johtuu siitä, että suuri osa ihmisistä ei osaa laskea. Maksuton koulutus, sosiaalituet ja yhteiskunnan hyvä huolenpito johtavat siihen, että kenenkään ei tarvitse tehdä mitään.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän PerttiAaltonen kuva
Pertti Aaltonen

Blogistilta hyvä juttu siitä, että ei aina tarvita lisää resursseja ja rahaa siihen että joku työ voidaan tehdä paremmin.

Varsinkin nyt vaalien lähestyessä olisi tärkeätä, että asiat osattaisiin suhteuttaa toisiinsa. Jaksetaan kyllä puhua jonkun kansanedustajan taksiajeluista, kilometrikorvauksista tai sopeutumiseläkkeistä, mutta esim. asumistukeen menevä summa on jo liian suuri ymmärrettäväksi. Siihen menee lähes 6 milj. euroa päivässä.

Varmaan myös ruuan ilmastovaikutukset tulisivat paremmin ymmärrettäviksi, jos niitä havainnollistettaisiin matemaattisin keinoin.

Käyttäjän AskoRantala kuva
Asko Rantala

Pertti, lisäresurssit yleensä laiskistaa organisaation.
Kaikkiin organisaatioihin, jotka toimivat verovaroilla, tulonsiirroilla vaaditaan jatkuvasti lisää resursseja, muuten toiminnan sanotaan näivettyvän ja taantuvan.
Näin on yliopistoissa ja muissa koululaitoksissa. Samoin poliisissa; rikollisuuden sallitaan lisääntyvän ja sen on lainsäätäjä hyväksynyt laiminlyödessään lisärahoituksen.

Tulonsiirtojen maksajat, veronmaksajat sen sijaan joutuvat aina lisäämään maksuosuuttaan ja kehittämään toimintaansa ja säästäväisyyttään.

Matti Simonaho

"Nykyaikainen ylivelkaantuminen johtuu siitä, että suuri osa ihmisistä ei osaa laskea. "

35 - 40% siitä mitä koulussa on tiedettävä, siitä ei kenelläkään ole hyötyä yksityis- ja/tai työelämässään. Jokainen aikuinen voi itse arvioida e m % -määrän - ja kuinka paljon aikaa ja varoja on hukattu "Kankkulan kaivoon".

Miten sellainen mistä koskaan ei ole hyötyä yksityis- ja/tai työelämässä on yleissivistävää?

Käyttäjän AskoRantala kuva
Asko Rantala

Matti, en ole ihan täysin samaa mieltä kanssasi.
Tekussa olin hyvin tuskastunut kemian opiskelussa ja pyysin opettajan kahdenkeskiseen keskusteluun asian tärkeysestä, sanoin näin. "Oletko sinä nyt ihan varma, että minun pitäisi oppia laskemaan näitä atomien välisiä suhteita. Olen teollisuudessa koko ajan töissä ja lasken kustannuslaskentaa ja teollisuuskoneiden tehoja. Minusta kuulostaa, että täällä koulussa ei opeteta niitä lainkaan".

Kemian opettaja vastasi, "Tämä kuuluu teknikon oppisisältöön ja sinun on päästävä näistä kursseista läpi. Ehkä joskus keksit käyttöä näille asioille ja lasket niitä. Tärkeää on myös oppia tunnistamaan mistä asioista puhutaan".

No, selvisin kursseista läpi.
Seuraavaksi olin insinöörikoulutuksessa ja yllättäen huomasin, että samat laskut mutta hieman vaikeammassa muodossa osasin laskea paremmin kuin kukaan muu. Sain jokaisesta fysiikan ja kemian kokeesta ja labratöistä luokan parhaan (10) arvosanan. Kaverit epäilivät ja jouduin julkisesti esittämään jokaisen koetulokseni.

Harjoitus tekee metsurin!

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila

Vihdoinkin joku käytännön opettamistyössä ollut kertoo, missä jamassa peruskoulu on. Tulokset ovat todistaneet tästä jo vuosikausia, mutta kukaan alaan ammattilaisista ei ole uskaltanut suuntansa avata, koska silloin leimautuu huonoksi opettajaksi. Peruskoulun aateisä Aho sanoi näistä tapauksista, että opettaja ei ollut omaksunut peruskouluvakaumusta...

Olen yrittänyt herätellä huomaamaan, että nuorten syrjäytyminen tapahtuu pääsääntöisesti yläkoulussa. Kaikilla ei ole riittävästi lukupäätä oppiakseen vieraita kieliä ja vaativampaa matematiikkaa. Ratkaisu on yläasteen toteuttaminen kolmella eri tasokurssilla.

Alhaisimmalla matematiikan tasolla riittää neljä peruslaskutoimitusta ja prosenttilaskut. Kuten kirjoittaja todistaa, niillä pärjätään perusammatteissa mainiosti. Näihin perustuvat muut ammattilliset laskutoimitukset opetetaan ammattiin valmistavassa koulutuksessa.

Käyttäjän AskoRantala kuva
Asko Rantala

Kiitos Antero luottamuksesta opetusmenetelmiini.
Opin itse laskemaan käytännön laskutehtäviä isäni yrityksessä, jossa valmistettiin huonekaluja. Jos tehtiin 50 tuolia, niin tarvittiin 200 jalkaa. Selkänojan pinnoja tarvittiin 300 ja ylälautoja, "karmeja" 50 kpl.
Nämä opin kotona ennen kuin koulussa.

Muistaakseni kerto- ja jakolaskut opetettiin kansakoulun 3. ja 4. luokalla. Prosenttilaskut tulivat jossakin samoissa vaiheissa. Minulle opetti isäni ne kotona. Kun omat lapseni olivat peruskoulussa sen alkamisen aikoihin, he oppivat nämä peruslaskutoimitukset minulta. Myöhemmillä luokilla he väittivät, että nämä ovat vanhanaikaisia asioita, nyt opitaan koulussa joukko-oppia. Sitä tehtiin muutamana vuotena ja todettiin, että lasten laskutaito katosi. Se katosi myös silloin, kun alettiin opettaa binomien käsittelyä.

Minulla ei ollut virallista opettajan pätevyyttä. Olin ollut teollisuudessa esimiestehtävissä jo ennen varusmiesaikaa ja yrittäjänä heti sen jälkeen. Olen opiskellut kolmessa eri teknillisessä oppilaitoksessa ja muutamilla jatko-opintokursseilla kolmessa yliopistossa. Viimeisen virallisen tutkintoni suoritin kuukautta ennen kuin täytin 63 vuotta. Vaativimmat teollisuuden kehittämisprojektit olen toteuttanut sen jälkeen. - Oppia ikä kaikki.

Toimituksen poiminnat